Eye of Terror – Assault of Cadia begins

Abaddon katseli raivoissaan komentolaivansa, Planet Killerin, komentosillalla monitoreja, jotka välittivät tietoa 13. Black Crusaden ensimmäisistä iskuista Cadian lujaa puolustusta vastaan Kasr Partoxin kuissa. Abaddonin hyökkäyksen keihäänkärjeksi oli valittu Black Metal legioonan raskaasti aseistettu osasto, jonka käyttöön oli lisäksi annettu Abaddonin uusin ja hienoin luomus, Defiler. Lisäksi toiselle rintamalle oli lähetetty primarkki Fulgrimin toimesta Emperor’s Childrens legioonan hyökkäysosasto etenemään nopeasti läpi rintaman. Abaddonin suunnitelmassa ei ollut ollut virheitä, mutta sen toteutuksessa sitäkin enemmän. Abaddonin demoninen miekka Drach’nyen värisi huotrassaan vaistotessaan omistajansa halun purkaa raivoa mihin tahansa elävään olentoon. Kaikki Abaddonin alaisuudessa toimivat tiesivät brutaalin komentajansa suhtautumisen epäonnistumisiin…

”Miten tämä on mahdollista!?”, Abaddon vihdoin karjaisi ja paiskasi yhden monista monitoreista huoneen halki seinään, johon se murskautui pieniksi palasiksi. ”Nuo kirotut Dark Angelit ovat pysäyttäneet Black Metal legioonan etenemisen hallitsevaan asemaan vain muutamia satoja metrejä päämäärästä! Eivätkö ne tajua kuin turhaa tuo kaikki on? Puolustaa Cadiaa ja Terraa valheellisen keisarin irvikuvan nimissä.”, Abaddon murisi ja murskasi salamakynsillään edessään olevan pöydän. Toisella kuvaruudulla Emperor’s Childrensien osaston johtaja raportoi kovasta vastarinnasta Space Wolffien toimesta paikallisessa kaupungissa, johon osaston hyökkäys oli pysähtynyt. Nopea pisto linjojen läpi oli jumiutunut kaupunkitaisteluun Space Wolf osaston vastarinnan vuoksi ja eteneminen hidastuisi mateluksi kaupungin läpi. Abaddon kuitenkin vähitellen rauhoittui miehistön helpotukseksi ja totesi: ”Ei tällä ole merkitystä, todellinen hyökkäys alkaa kuitenkin vasta myöhemmin. Tämä oli vasta testi, pelkkä testi. Ja jos tämä oli parasta mitä valekeisarin palvojilla on laittaa miehiämme vastaan, niin Cadia palaa pian, hyvin pian. Ja sen jälkeen reitti Terraan on auki”. Mielipuolinen nauru täytti komentosillan…

Toisaalla Eldrad Ulthran kuunteli tarkkaavaisesti nuoremman Farseerin raporttia sodan ensimmäisistä hyökkäyksistä. Kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan ja kaaoksen joukot oli lyöty monissa taisteluissa Eldarien ja ihmisten toimesta. Ulthran oli nähnyt tapahtumien kulun jo viikkoja sitten ja ohjannut joukkonsa strategisiin paikkoihin. Viholliset oli lyöty lähes joka rintamalla ja siten ihmisten maailma, Cadia, sai hieman enemmän toivoa. Ulthran kuitenkin tiesi, että taistelu oli kaikkea muuta kuin ohi, sillä tämä ensimmäinen aalto oli ollut vasta jäävuoren huippu. Todellinen sota oli vasta alkamassa ja jopa Eldrad Ulthran, Eldarien mahtavin näkijä, oli kykenemätön näkemään sen lopputulosta. Eniten häntä huolestutti se, että monet muutkin osapuolet käyttivät sodan luomaa tilannetta hyväkseen ja hyökkäsivät aggressiivisesti sekä Eldarien että ihmisten alueita vastaan. Tyranid hive fleettien hyökkäykset olivat moninkertaistuneet normaalista Abaddonin hyökkäyksen alettua ja myös Tau imperiumi oli aloittanut sotatoimet alueidensa rajoilla. Lisäksi Dark Eldarit, Eldarien vihatut sukulaiset, olivat sankoin joukoin ilmestyneet madonrei’istä ryöstelemään ja tappamaan yleisen sekasorron turvin. Eldrad huokaisi. Joskus hänestä tuntui, että lopullinen lepo olisi paras vaihtoehto. Mutta hänellä oli kuitenkin taakkanaan tehtävä, joka oli asetettu hänelle jo tuhansia vuosia sitten. Sitä ennen hän ei tuntisi lepoa eikä rauhaa, ei ennen kuin kohtalo olisi täytetty.

Lisää aiheesta:
Juuso Pellavan taisteluraportti turnauksesta
Keskustelua turnauksesta foorumissamme
Kuvia turnauksesta
Hall of Fame